perjantai 30. joulukuuta 2016

Sosiaalitesti

Meillä ei käy koskaan kukaan kylässä. Paitsi sukulaisia silloin tällöin. Esim eilen sisko perheineen 😊

Joskus kauan sitten kävi jotain kavereita, mutta enää heitä ei ole näkynyt vuosiin. Ihmisen elämässä toki kaveruudet tulevat ja menevät. Eli jotkut ihmissuhteet jäävät joihinkin elämänvaiheisiin, ja kun itse kullakin elämä muuttuu niin sitten jossain vaiheessa sitä vain huomaa ettei niiden ja noiden kanssa enää ole tekemisissä. 

Joihinkin henkilöihin olen toki yhteydessä vaikkeivät he meillä käykään. Joillakin olen itse käynyt vaikkeivät he käy meillä. Myös niin, että olen ikäänkuin kutsunut itseni heille kylään. En osaa sanoa, tai en muista, että kuinka monta noista kerroista kun olen kavereita heidän kotonaan tavannut, niin moniko niistä on ollut sellainen, että olen kutsunut itseni kylään. Tai suorastaan vain mennyt kysymättä. Ja moniko sellainen että olen mennyt kutsuttuna. 
Muutamia lähipiirin ystäviä toki on sellaisia, jotka minua silloin tällöin kylään pyytävät. 

Sitten jos jätetään kyläily syrjään sosiaalisesta kanssakäymisestä. Niin jos ajatellaan puhelimella soittamista. Tunnetusti en tykkää soitella, joten eipä mullekaan sitten juuri kukaan soittele. Ihan on yhden käsin sormin laskettavissa ne ihmiset joiden kanssa juttelen mielelläni puhelimessa. Eli kyllä heitä on, mutta nykyään monet yhteydet tulee silti helpommin hoideltua verkon välityksellä. Eli puhelinkontaktejakaan ei juuri kenenkään enää ole - vaikka jotkut jutut olisi helpointa jutustella puhelimessa kuin mitä naputtaa johonkin chattiin. 

Sitten on vielä sellainen seikka. Että jos jätetään puhelimessa puhumiset ja kyläilyt (ja muut livetapaamiset - joita niitäkään ei ole kovin usein, valitettavasti) pois, niin kuinka usein joku kysyy minulta "mitä kuuluu?" tai ottaa muutoin yhteyttä, ilman että minä ottaisin ensin yhteyttä. Toisaalta ihan voin peiliin tietty katsoa, että kuinka monelta kysyn itse samaa? Mutta jos ajattelen omaa sosiaalista piiriä -mikä fb:n kavereiden määrän perusteella pitäisi olla suuri- niin aika harvassa ovat ne ihmiset, jotka oikeasti osoittavat millään tavalla, että niitä oikeasti kiinnostaisi olla yhteyksissä meikäläiseen. 

Teho-osastot

Tässä kun olen loppusyksynä ollut paljon kotosalla niin on ehtinyt taas katselemaan tv-sarjojakin. Kaikenlaista olen katsonut netistä, esim Areenasta. Mutta myös tv-sarja bokseja. Joskus satavuotta sitten jostain ruotsalaisesta alelaarista ostin kaksi ensimmäistä kautta teho-osastoa. Ne katsoin nyt vihdoin, ja olihan se kiva sarja. Joten janosin lisää, joten tilasin kaudet 3-4.

Pitäisi myös tarkistaa, että montako kautta mulla on Greyn anatomiaa, huomasin ettei lisäkaudet maksaisi kuin kympin tai korkeintaan kaks, jos niitäkin joskus tilaisi lisää. Telkkarista en ole katsonut sitä aikoihin, ja mitään maksullisia nettikanavia en ole ostellut eli sellaisista en sarjoja seuraile. 

maanantai 24. lokakuuta 2016

Bataattipotturieska

Nälkä. Mikä ihana klisee. Niinpä niin. Maltoin sitten kaupassa mieleni ja vältin kaikki kiusaukset. Mutta mitä tehdä kun pääsee kotiin ja on kiljuva nälkä eikä ole "mitään kivaa syötävää"? Päätin yrittää hyödyntää edellispäivän ruuanjämät ja tehdä rieskasia.

Eli
  1. Lisäsin pottubataattimuusi kattilaan (ei tarkkaa tietoa paljonko muusia oli jäljellä) yhden (raa'an) kananmunan (ilman kuoria)
  2. Sekoitin tuon ihmeellisen näköisen sotkun yhtenäisemmäksi
  3. Lisäsin jonnin verran suolaa, sekoitin lisää
  4. Lisäsin vehnäjauhoja muutaman desin ja vaivasin taikinan
  5. Laitoin uunin lämpiämään 250 asteeseen 
  6. Otin taikinasta about nyrkin kokoisen klöntin, pyörittelin sitä ensin käsissä hetken ja pistin sitten uunipellille (leivinpaperin päälle) ja painelin pyörykän linttanaksi. 
  7. Toistin kolme kertaa eli levylle päätyi neljä rieskan yritelmää
  8. Pistin tuotokset uuniin
  9. Odotin noin vartin (ehkä hieman alle)  ja otin rieskaset pois uunista





Muuten ihan jees, mutta koska bataattimuusi toi makeutta niin suolaa olisi voinut pistää taikinaan pari ripsausta enemmän. 

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Winpaska

Mullehan kavi niin, etta mun tietokone hajosi tuossa loppukesasta ja menetin kaiken. Kaikki kesan aikana ottamani kuvat Kikista ja Nemista ja tietty kaikki muutkin uudet kuvat. Toki muutkin tiedostot mutta eniten uusia oli ne kymmenet, luultavasti sadat, kuvat.

No ei siina mitaan. Vtutti tietysti ja noin. Mutta hommasin sitten uuden tietokoneen jonkin ajan paasta. Siihen oli pakko sitten ottaa win10 kun en jaksanut alkaa opettelemaan linuxin tai macin kayttoa, eika mulla toisaalta olisi ollut varaakaan macciin.

No eikohan sitten tanaan kun olin koneella niin kone vaan yhtakkia mennyt siniseksi ja se alkoi tekemaan jotain paivitysta. eihan tama rakkine kerro, etta mita se paivittaa, kunhan paivittaa. ei ilmeisesti ole kayttajan asia paattaa onko se paivitys tarpeellinen vai ei (etta mun on ikava vanhoja koneita kun viela tiesi missa mennaan). No ei siina mitaan, ennenkin on kaynyt niin etta tama kone on paivittanyt itseaan ja se on sitten kestanyt sen ajan mita on kestanyt (eli muutaman tunnin). mutta taman jalkeen kun paivitys oli ohi niin hiiripa ei enaa toimi. en saa ajatusviivaa talla typeralla nappiksella. ei auttanut patterin vaihto hiireen eli niin yksinkertaisesta viasta ei ollut kysymys. eika nappaimisto toimi kunnolla. eli skandit puuttuvat ja erikoismerkit tulevat vaarin.

ja koska on pakko kayttaa kannettavantietokoneen kosketushiirta niin homma menee jatkuvasti pieleen. siis se mita milloinkin yritan tehda. ensinnakin tassa on vain sellainen kosketushassakka mista ei nay kumpi puoli ts missa kohtaa on ns vasen ja missa oikea hiiren nappula (hiirt' ei siis ole vaan tuo kosketusjuttu). ja koska mun k'det tarisevat niin homma vaikeutuu ihan kympilla.

jos joku vaikka luki taman jutun ja osaisi auttaa niin en yhtaan pista hanttiin jos heitat jonkun vinkin.

pitaisi varmaan ottaa varmuuskopiot tietokoneen tiedostoista asap. mutta epailen, etta mun sormien kaytolla ja tuolla aiemmin mainitun wannabe/hiiren yhteistyolla luultavasti en onnistu edes kopioimaan resurssienhallinnassa tiedostoja paikasta a (eli mun tietokone) paikkaan b (irtokovalevy) koska epailen etta painan vahingossa jotain vaaraa kohtaa valikosta. esimerkiksi vaikka deletea kun pitaisi painaa kopiontia.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Kuka sanoi, että suolaisten piirakoiden tekeminen on nopeaa?

  1. Ota pakkasesta kanaa sulamaan - tai kipaise kauppaan ostamaan lihaa (ts broileria)
  2. marinoi kana (oli pari filettä - puhun kanasta vaikka se oli broileria)
  3. paista kana
  4. tee taikina
  5. sillä välin kun taikina kohoaa pilko täytteet eli
    melkein täys paketillinen terttukirsikkatomaatteja
    koskenlaskija (maustamaton)
    paistettu kana ja
    pätkä chorizomakkaraa (unkarilaista chilipaprikamakkaraa)
  6. kuori kasa valkosipulinkynsiä ja pilko ne
  7. pistä uuni jossain välissä lämpenemään
  8. kun taikina on kohonnut kaulitse se uuninpellille (ts pellillä olevalle paperille)
  9. pistä kulhoon purkillinen kermaviiliä, pari kananmunaa ja mausteita (suolaa, chilijauhetta, valkopippurijauhetta) ja sekoita
  10. laita pilkotut täytteet (+ pussillinen hernemaissipaprikaa) piirakan päälle ja kaada lopuksi kermaviiliseos teoksen päälle
  11. pistä koko komeus uuniin ja odota sopiva aika ... nyt ollaan siinä vaiheessa menossa ;-)

Taikina:
  • pari desiä vettä, viis desiä vehnäjauhoja, pikkasen suolaa, hieman kuivahiivaa ja jonku verran sulatettua voita
Ne, jotka haluavat päästä helpolla ostavat valmiin piirakkapohjan ja varmaan myös valmiiksi paistettuja ja pilkottuja kanakuutioita. Ehkä myös jotain kinkkusuikaleita tai muita valmistuotteita (joo, tuo hernemaissipaprika on omassakin versiossa vähän nolo, mutta kun kaapissa ei ollut muita tuorejuttuja/vihanneksia kuin ne tomaatit). 

edit. Oli ihan hyvää. Voi tehdä toistekin, muunneltuna (eri päällisin) tai näin :-)





sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Tomuksi ja tuhkaksi

Luin Particia Cornwellin kirjan "Tomuksi ja tuhkaksi". Jostain oli aiemmin lukenut, että Kay Scarpetta kertomukset eivät enää olisi niin hyviä kuin ennen. En halunnut uskoa moista hapatuskritiikkiä yhdestä lempikirjailijastani ts kirjasarjasta. Alku olikin ihan lupaava tai kirja oli siis todella hyvän oloinen ylipuolen välin ja sitten se jotenkin lässähti. Piti päästä äkkiä loppuun, ei itsellä vaan selvästi kirjailijalla.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Liikaa jugurttia kaapissa (vohvelit)

Niin kerta. Mitä tehdä kaikelle sille jugurtille mitä on kertynyt jääkaappiin? Tai edes osalle siitä.

Jos vaikka vohveleita? Ei kait niitä voi pilata edes  jugurtilla?

taikina:
- reilu 2 dl jugurttia (purkin loppu)
- reilu 2 dl maitoa (purkin loppu)
- 2 kananmunaa
- pari teelusikallista vanilliinisokeria
- ripaus suola
- teelusikallinen leivinjauhetta
- pari desiä vehnäjauhoja
+ voita paistamiseen


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Alakylän metsän puolukkapiirakka

Käytiin tänäänkin koirien kanssa metsässä, Alakylässä mutta eri paikassa missä on ennen oltu. Siellä oli paljon puolukoita .. mitä sitä ihminen sitten muuta voi kun kerätä niitä pikkupurnukkaan? Mun onni ettei sieniä löytynyt?

Niin paljoa ei marjoja kuitenkaan poimittu, että niitä kauheasti voisi talven varalle säilöä. Teinpä siis piirakan (joka on nyt uunissa).

Ohje:

  1. Laita uuni lämpiämään, kahteensataan asteeseen
  2. sulata 200g voita
  3. vatkaa 4 kananmunaa
  4. lisää vatkattavaksi 4 dl sokeria
  5. lisäile taikinakulhoon (ja vatkaa) sulatettu rasva
  6. ja 4 dl maitoa
  7. sekoita erillisessä astiassa 6-7 dl vehnäjauhoja sekä
  8. 4 tl leivinjauhetta ja 2 tl kardemummaa
  9. lisää jauheseos muuhun taikinaan ja sekoita
  10.  Levitä seos uunipellille (leivinpaperin päälle)
  11. Ripottele puolukat taikinan päälle
  12. Sulata 100 g voita
  13. Pistä kulhoon 1dl sokeria
  14. sekä 3 dl kaurahiutaleita
  15. ja hieman (pari teelusikallista?) vanilliinisokeria
  16. Sekoita kuiva-aineet ja lisää sulanut rasva joukkoon
  17. Kaada & levittele seos piirakan päälle
  18. Laita piiras uuniin ja odottele puolisen tuntia ?

edit. pari valokuvaa valmiista piirakasta ja piirakan tekovaiheesta







torstai 21. heinäkuuta 2016

Mustikkaan

Oho. Käytiin eilen poimimassa pikkasen mustikoita. Päätarkoitus oli koirien ulkoilutus, mutta siinä ohessa tuli kerätty hieman marjojakin. Sen verran, että niistä yhden piirakan leipasee. Mutta millaisen? Kaapista löytyi (tietty ;)) rahkapurkki, joten siitä se ajatus sitten lähti.

  1. Kaivoin kaapista taikinakulhon, jossa
  2. Vatkasin kevyesti käsivispilällä kaksi kananmunaa
  3. Lisäsin munien joukkoon puoli desiä sokeria (sekoitin lisää)
  4. Mittasin (eri) kulhoon pari desiä vehnäjauhoja ja puoltoista pikkulusikallista leivinjauhetta
  5. Lisäsin muna-sokeriseokseen
    lorauksen öljyä (myöhemmin muistin, että jääkaapissa olisi ollut voitakin - mikä olisi varmasti ollut parempi vaihtoehto ;)),
    desin maitoa,
    puoli desiä kaurahiutaleita ja
    ne jauhot (leivinjauheineen)
  6. Sekoitin ym aineksista tasaisen taikinan
  7. Laitoin uunin päälle - kahteensataan asteeseen
  8. Voitelin piirakkavuoan (sillä ruokaöljyllä)
  9. Otin uuden kulhon
  10. Pistin kulhoon
    Kananmunan
    Purkin rahkaa
    Sokeria (puolisen desiä)
    Vaniljasokeria (pikkulusikallisen)
  11. Sekoitin tasaiseksi tahnaksi sen rahkamöhnän
  12. Kaadoin taikinan piirakkavuokaan, tasoittelin hieman
  13. Ripottelin vuokaan melkein kaikki (kolme neljäsosaa siis) mustikat - peraten samalla marjat (kun en eilen ollut sitä laiskuuttani jaksanut tehdä, eipä siellä montaa roskaa kuitenkaan matkassa ollut)
  14. Lisäsin mustikoiden päälle sen rahkamöhnän. Nostelin siis ruokalusikalla rahkaa piiraan päälle niin että sain sen mahdollisimman tasaisesti / jokapuolelle piirakkavatia. 
  15. Lisäsin rahkan päälle loput mustikat
  16. Pistin piirakan uuniin
  17. Nyt odottelen, että piiras olisi valmista (se on ollut uunissa nyt kutakuinkin parikymmentä minuuttia - luultavasti ei ole vielä valmista (toivottavasti ei ole palanut sillä välin kun olen kirjoitellut tänne blogiin ohjetta ylös :D )

edit

Piirakka oli uunissa hieman yli puolituntia. Ei palanut. Koska en ole makuun tyytyväinen niin itselle ylös kirjattakoon, että jos joskus teen tätä uudestaan niin pistä enemmän sokeria, vaihda se ruokaöljy siihen voihin (50g varmaan ok määrä). Piirakka maistuu myös liikaa munille, vaikka ohjeessa oli kyllä tuo määrä munia (ja muutenkin tarkistin määrät eli noudatin kyllä ohjetta). Koska suuria kehuja tämä piiras ei kriittisessä maistelussani nyt saa niin en linkitä sinne mistä ohjeen löysin. Ei se siis toki mitään yökköpahaa ole ;) Mutta kun kerrankin oli itse poimittuja marjoja niin olisin odottanut jotain superhyväätuotosta ;) Tai edes semmosta mitä omatekoset piiraat yleensä ovat - ehkä olisi pitänyt tehdä jollain tutulla reseptillä?


sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kesä ilman miehiä

Voi luoja. Olipa kökkö kirja. Sekava ku mikä. Väkisten luin läpi. Kirja ei ole paksu, mutta hitaasti luettava se on. Luulin kepeäksi, kivaksi kirjaksi - olin niin väärässä. Ei jatkoon.

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Robertsia

Käytiin reissussa. Ostin lentokentältä kirjan, jonka luin matkan aikana. Kyseessä oli Nora Robertsin romanttinen jännäri, jossa päähenkilö koulutti koiria :) (kaivelen kirjannimenkin jostakin jossain vaiheessa - jos vain suinkin muistan). Toinen kirja minkä luin oli ruotsalaisen normaalisti dekkareita kirjoittavan kirjailijan romanttinen hömppäkirja jostain kampaajasta. Molemmat olivat ihan viihdyttävää lomakertomakirjallisuutta :)


torstai 7. tammikuuta 2016

Mikä ennen oli huonoa on nyt hyvää

Nimittäin verkkosivuissa. Tällä hetkellä on muotia tehdä semmoiset verkkosivut missä kaikki info on samalla sivulla. Sivua vaan pitää rullata alaspäin. Leveitäkin nämä sivut ovat. Ja niissä on paljon suuria kuvia (sekin oli ennen nounou, ei saanut olla taustalla isoja kuvia jotta sivut aukeaisivat helpommin/nopeammin/kaikille). Vaikka sivuilla olisi ylhäällä (tai missä lie) otsikoita/linkkejä johonkin informaatioon niin käytännössä tuo tieto löytyy siltä samalta sivulta kunhan rullailee alaspäin. Aiemmin kehoitettiin välttämään sitä, että samalla sivulla olisi paljon informaatiota. 

Selailin tänään huvin ja urheilun vuoksi verkkosivuja työkseen tekevien yritysten sivuja. Itselleni ei anna kovinkaan ammattitaitoista kuvaa se, että suurimmalla osalla sivut olivat juurikin edellisen sepostuksen kaltaiset. Eli ne on tehty jollakin valmiilla julkaisuohjelmapohjalla... Hohhoijaa! Se että vaihtaa fonttia, värejä ja kuvia ei tee sivuista vielä kovinkaan omaleimaisen näköisiä.